Alussa oli nuotti.

Tavallaan noin ymmärsin maailman ensimmäistä kertaa. Sillä tiellä olen edelleen. On niin kovin kliseistä sanoa, että musiikki merkitsee elämää - hengittämistä, olemista, selviytymistä, onnellisuutta, surkeutta ja sitä koko tunteiden kirjoa, jonka meistä jokainen omalla tavallaan elämässään kokee. Silläkin uhalla, että karkoitan sen yhdenkin eksyneen sielun tästä blogista alleviivaan musiikin merkityksen. Musiikki on nyt ja tulevaisuudessa henkilökohtaisesti elämää ohjaava voima. Ei sen kummempaa.

Aloitan toisen blogini kirjoittamisen tietoisena siitä, että on jokseenkin noloa perustaa uusi sivu, kun ensimmäisen koki itselleen niin kaukaiseksi, että se oli suljettava. Yritin kirjoittaa omasta elämästäni mahdollisimman mielenkiintoisesti ja kuvata asioita, joita päivisin teen. Ei mitään järkeä. En edes itse viitsinyt lukea omia kirjoituksiani. Tai oikeastaan kehdannut. Muoti- ja lifestyleblogit ovat onnistuessaan erittäin mielenkiintoista ajanvietettä, mutta silloin, kun sellaista tekee, pitäisi olla jotain, mitä esitellä ja mistä kertoa. Minulla näin ei ollut. Lopulta aloin miettiä, miksi ketään kiinnostaa, millaista mysliä laitan jugurttini päälle. Se kun oli ihan tavallista mysliä lähi-Prismasta. Ei Himalajalta tilattua, vuoristosta kerätystä purovedestä tislattua, nuoruuden lähteeseen verrattavaa erikoismuroa. Tämä ei ole kannanotto kehenkään, vaan lähinnä toteamus siitä, että elämäni on kovin tavallista. Tuota tavallisuutta perheeni lisäksi mullistavat uudet kappaleet, albumit ja esiintyjät. Lähes päivittäin löydän uusia yhtyeitä ja ilmiöitä, joista kiinnostun, tai sitten en. Siitä sain idean musiikkiaiheisen blogin kirjoittamiseen.

En kanna mukanani tuhansista levyistä painonsa saavaa levylaukkua. En ole musiikkikriitikko. Olen toimittaja, kyllä, mutta ajatukseni ja sanani ovat ainoastaan minun. En ole DJ, en soita yhtyeessä enkä varsinaisesti laula. Tästäkin huolimatta koen itseni musiikin suurkuluttajaksi. Tämän blogin tarkoituksena ei ole hifistellä tai yrittää lähteä kulkemaan ug- ja og-polkuja. En myöskään pyri löytämään musiikkia kaikkien eri genrejen alagenreistä ja niiden aliluokituksista. Kuuntelen kaikkea musiikkia enkä dissaa juurikaan mitään tyylilajia. Kaikki musiikki on mielestäni merkityksellistä, sillä se on jonkun ihmisen tai ihmisjoukon luomisen tulos. Luovat ihmiset aiheuttavat minussa pientä kateutta, sillä en koe itseäni kovinkaan visionääriksi ihmistyypiksi. Haluan perustaa tämän sivun siksi, että se toimii eräänlaisena inspiraation lähteenä niin minulle kuin ehkä muillekin, ja koska kyse on lähinnä välillä kantaaottavasta musiikkipäiväkirjasta, ei sen sisältöä kannata ottaa liian tosissaan.

Nämä käyköön alkusanoiksi. Viestintuojaa ei kannata ampua.

Tässä tämänhetkiset must see once in a day -musiikkivideot. Peace out.

/// Translation: At the beginning there was a note. That is the reason why this blog was created: music never dies and it is the force that keeps us living. At least that is how I see it. Blog gives inspiration but does not try to be pro. These thoughts about music are all mine. Let us all be who we are, as we are and how we want to be.